Tampereen kristillisen koulun opettaja Ida Hakkarainen Aitolahden adventtiseurakunnasta kertoo vaiheistaan ja elämää kannattelevasta uskostaan.
– On niin monia asioita, joiden kautta minut voisi määritellä: Olen opettaja, synnyin Turussa, pidän vaeltamisesta, asun yksiössä… Kaikkein mieluisin määreeni on kuitenkin olla Jumalan lapsi. Se on fakta, jonka ympärille elämäni rakentuu ja joka pitää kaiken kasassa. Uuden edessä ja tuntemattoman pelottaessa turvan tuo sen muistaminen, että olen Jumalan täydellisen rakkauden kohde.
Tärkeä rukousvastaus
Ida Hakkarainen syntyi rakastavaan, hyvään, uskovaan kotiin kolmekymmentäyksi vuotta sitten.
– Minun oli helppo luottaa rakkauteen, koska sain kasvaa turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Perheeni lisäksi tärkeän tukiverkon muodostivat yhteisö Toivonlinnan koulussa (nyk. Suomen kristillinen yhteiskoulu) sekä adventtiseurakunta Piik-
kiössä (nyk. Kaarinassa).
– Olen aina uskonut Jumalaan. 16-vuotiaana päätin mennä kasteelle ja juhlistaa suhdettani Jeesuksen kanssa. Satoi koko viikon ennen kastepäivääni. Rukoilin, että Jumala lähettäisi auringonpaisteen merkkinä siitä, että taivaassa iloitaan päätöksestäni. Kastepäivän koittaessa satoi edelleen. Koko päivän satoi, mutta juuri kasteeni ajaksi pilviin repesi aukko, ja aurinko paistoi täydeltä terältä! Se oli ja on yhä merkityksellinen kokemus siitä, että Jumala haluaa ilahduttaa meitä ja kuulee rukouksemme.
Jumalan johdatuksessa
Usein ihmisen elämässä menee välillä hyvin ja välillä on hankalaa.
– Kuitenkin koen, että uskoni kasvaa päivä päivältä. Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan, miten joka hetken Jumala on kääntänyt siunaukseksi ja vahvuudekseni. Opiskelupaikan saanti Turun yliopistosta oli ihme. Pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi ensi yrittämällä, vaikka oman ymmärrykseni mukaan en suoriutunut pääsykokeista hyvin. Opiskelu ei ollut aina helppoa. Mietin välillä, kun motivaatio oli täysin kateissa ja päivät kuluivat elokuvia katsellessa, miten voin koskaan valmistua.
– En milloinkaan silti kyseenalaistanut sitä, etten olisi oikeassa paikassa. Muistin, kuinka Jumala johti minut opiskelemaan. Monien lannistavienkin vuosien jälkeen valmistuin. Uskon, että Jumala antoi minulle lopulta energian viedä opintoni päätökseen. Hän myös johti minut Tampereelle kristilliseen kouluun töihin. Töissä olen huomannut, miten omat haasteeni opiskelussa auttavat minua paremmin ymmärtämään oppilaita, joille opiskelu ei aina ole helppoa. Jumala todella kääntää haasteenikin siunauksiksi!
– Tampereelle muutettuani löysin seurakuntakodin Aitolahden adventtiseurakunnasta. Totuttelun jälkeen se on todella tullut minulle kodiksi! Tuntuu hienolta kuulua ihmisryhmään, jossa jaamme samanlaisia arvoja, ja ennen kaikkea kaikilla on hyvä tahto toisiaan kohtaan. Tahdon olla mukana kehittämässä ja rakentamassa yhteisöämme sekä toivottaa uudet kasvot tervetulleiksi!
Askeleita pois mukavuusalueelta
Viime kouluvuoden Ida Hakkarainen oli toimivapaalla työstään osallis-
tuakseen opetuslapseuskurssille Amerikan Oregonissa.
– Kurssin jälkeen jäin sinne vielä lähetystyöntekijäksi. Se oli opettavainen ja siunaava vuosi. Opin paljon uutta Jumalan rakkaudesta, Raamatusta ja itsestäni. Usein ihmisten kohtaaminen vei minut mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ne ovat juuri niitä hetkiä, jotka kasvattavat erityisesti. Kun uskalsin antaa itseni Jumalan työhön, sain myös nähdä niitä siunauksia, joita siitä seurasi. Sain olla johtamassa ihmisiä Jeesuksen luo ja nähdä heidän elämänsä muuttuvan. Jumalan suunnitelmassa todellakin kodittomat löytävät kodin ja yksinäiset perheen!
Meidät on luotu olemaan suhteessa
Ida on asettanut itsellensä selkeän päämäärän.
– Odotan malttamattomana taivaaseen pääsyä, jotta saan vihdoin kuulla Jumalan selittävän suunnitelmansa yksityiskohtia. Silloin saan myös nähdä, millaisen ketjun osana olen itsekin saanut työskennellä. Jo nyt täällä Tampereellakin Jumala tahtoo kommunikoida kanssamme. Hän on rakkauden Jumala, joka on luonut meidät suhteeseen hänen ja toistemme kanssa. Omien kokemuksieni takia voin suositella tuota suhdetta jokaiselle! Jumala on rakkaus (1. Johanneksen kirje 4:8, 16). Elämä hänen kanssaan on sitä elämää, jota varten meidät on luotu. Hänen kanssaan tahdon jatkaa elämääni ja ottaa rohkeasti seuraavia askeleita.
Haastattelu: Heidi Sandholm
